Puumalasta huippuyliopistoon – tavoitteena fysiikan professorin ura 

Tervehdys lukijoille. Olen Antti Asikainen, Puumalasta Mikkelin lukion kautta MIT:hen kulkeutunut fysiikan opiskelija. Cambridgessa on nyt varsin kotoisan talvinen keli ja tekemistä riittää. Alta löytyy lyhyehkö selonteko tähänastisista toimista opintoihin liittyen, kuukausi kuukaudelta.

Elokuu – kunnon hullunmylly

Kun mietin viimeisen puolen vuoden aikana tapahtuneita asioita, noin puolet niistä tuntuu tapahtuneen elokuussa. Aloitetaan kotimaasta. Elokuun alkupuolelta löytyi seuraavia kommervenkkejä: Viimeiset askeleet viisumin hankkimiseen – mikä ei ollut tässä maailmanajassa todellakaan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella, pari esiintymistä, työt ja viiden kurssin pois tenttiminen. Tästä kurssien tenttimisestä ehti viime aikoina useampikin media veistellä jos jonkinlaista juttua, mutta todellisuus on hieman tylsempää: olin jo opiskellut yliopistotason matematiikkaa ja fysiikkaa sen verran etukäteen, että kaikki kävi melko vaivatta.

Elokuun 21. päivä – tai jotain niitä main – saavuin tänne rapakon taakse. Vastassa oli Massachusettsin seudulle hyvin harvinainen trooppinen myrsky. Selvästi hyvä merkki. MIT:n puolelta toiminta alkoi melko varovaisesti kansainvälisten opiskelijoiden orientaatiolla. Siitä jatkettiin fysiikasta kiinnostuneiden orientaatioon, mistä lopulta varsinaiseen, kaikille tarkoitettuun orientaatioon. Illat menivät suomalaisesta fysiikan tutkimuksesta kirjoittamiseen, koska olin voimieni tunnossa lupautunut semmoiseenkin osallistumaan. 

Syyskuu – valmistelut koulun puolella

Elokuusta kauhistuneena ajattelin hieman kohdistaa voimavarojani varovaisemmin, jottei pää hajoa. Hain paikkaa yhdestä yliopiston Jazz-komboista, sekä yhdestä tutkimusryhmästä. Kumpaankin pääsy onnisti. Tutkimusryhmässä hommat ovat kohtalaisen mielenkiintoisia: Projekti, jossa olen mukana, selvittää suprajohtavan kierretyn kaksikerroksisen grafeenin lämpösähköisiä ominaisuuksia lähellä absoluuttista nollapistettä. Pidemmän kantaman tavoite grafeenin kanssa kikkailulla on saada parempaa ymmärrystä epätavallisesta suprajohtavuudesta, jota esimerkiksi korkean lämpötilan suprajohteet edustavat. Näillä aineilla on valtava merkitys suuria magneettikenttiä vaativissa teknologioissa, kuten fuusioenergiassa.

Lokakuu – systeemi lähestyy vakaata tilaa

Kun lukukausi, työt ja harrastukset saatiin kunnolla käyntiin, lokakuussa alkoi jo jollakin tavalla tottua elämänmenoon. Viikot eivät enää hirveämmin poikenneet toisistaan ja elämä vakiintui. Aloin oppia työskentelemään labrassa, kotitehtävärytmiin tottui. Jostakin syystä aina kävi kuitenkin niin, että torstai-ilta venyi koulutehtävien kanssa pitkälle yöhön – osasyy saattoi olla se, että suurin osa viikon laskuharjoituksista piti palauttaa perjantaina. Sitten perjantai oli vähän kevyempi päivä, ja lauantaiaamuna taas töihin. Näillä pärjättiin varsin hyvin.

Lauantai-iltoja alkoi olla sen verran vapaina, että ehdin ottaa tavaksi tehdä silloin jotakin hyödyllisestä poikkeavaa. Pari kertaa käytiin porukalla katsomassa leffoja ja Bostonin sinfoniaorkesteria.

Marraskuu – eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu

Tässä vaiheessa paahdettiin täyttä häkää eteenpäin, mutta suurimman osan ajasta olin suunnilleen perillä siitä, missä mennään.Myös tutustuminen luokkakavereihin alkoi sujua paremmin. Huomasin alkuvaiheessa olleen fysiikan opiskelijoiden orientaation todella hyödylliseksi. Siellä muodostui kohtalaisen tiivis porukka, ja sitten näiden kavereiden kavereihin tuli tutustuttua ja niin edespäin. 

Marraskuussa päästiin myös ensimmäistä kertaa soittamaan jazzia yleisölle. Tilanne meni yllättävän kivuttomasti, ja olin taltioinnin kuullessani osittain tyytyväinenkin soitantaan. 

Joulukuu – loppurutistus ja lepoa

Lukukauden lopusta löytyi mukavasti loppukokeita, hieman töitä, ja aavistus juhlimista. Olen erittäin tyytyväinen siihen, miten minut on otettu tutkimusryhmässä porukkaan mukaan, vaikka olen ainoa kandiopiskelija. Kotiinpaluuta edeltävänä iltana juhlistimme pikku-
porukalla kauden päättymistä.

Kotiinpaluu oli erittäin absurdi tunne. Ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan ei ollut kiire tehdä mitään. Lisäksi ympärillä puhuttiin, ja ymmärrettiin, suomea. Kaikkiaan erittäin outo tilanne. Puumalassa pääsi vanhaan malliin kaatamaan joulukuusen ja nauttimaan saunasta. 

Tammikuu – tehtävää riittää

Se toinen puolikas viimeisen puolen vuoden tapahtumista on varmaankin tapahtunut tammikuussa. MIT:llä on käynnissä “Independent Activities Period”, mikä minun kohdallani tarkoittaa yhtä kurssia, pariin tenttiin valmistautumista sekä täysipäiväistä työskentelyä tutkimusryhmässä. Helmikuussa sitten taas alkavat opinnot vanhaan malliin. Mikäli tentit menevät hyvin, edessä on kvanttimekaniikan kakkoskurssia, statistista fysiikkaa, analyysiä, tietotekniikkaa, sekä tietysti tutkimusta.