Katse uudenlaiseen monipaikkaiseen elämäntapaan

Koronan myötä arkemme on muuttunut ja monipaikkaisuus lisääntynyt, kun ihmiset jakavat aikansa uudella tavalla eri paikkojen välillä. Mutta miten arkeemme liittyvien paikkojen ja ajan suhteiden muutos vaikuttaa toimintaamme? Ajankohtainen monipaikkaisuuden ilmiö liittyy uudenlaiseen kotoutumiseen.

Koronan pakottaessa osan palkkatyöläisistä etätöihin tapahtui jotain todella kiinnostavaa liittyen aika-paikka –suhteisiin: velvoite työn tekemiseen säilyi, mutta saimme vapauden valita työn tekemisen paikan. Tästä seurasi, että erityisesti niin sanotut tietotyöläiset siirtyivät työhön toimistojen ja virastojen ulkopuolelle, osa myös kotia kauemmas, eli mökeille. Osa elämän ja arjen kannalta välttämättömästä kulutuksesta siirtyi myös paikasta toiseen. Näillä ratkaisuilla on laajoja alueellisia vaikutuksia.

Oleellista monipaikkaisen asujan aika-paikka suhteen muutoksessa on tässä tapauksessa se, miten mökillä vietetyn ajan pidentyminen vaikuttaa siellä elettyyn arkeen. Siirtymä lomanvietosta työn tekoon mökillä vaikuttaa todennäköisesti mökkeilyn tyyliin sekä laajemmin mökkipaikan toimintaympäristöön.

Etätyöt luovat haasteita mökkielämälle

Mökillä vietetyn ajan kasvaessa noin kahdesta kuukaudesta esimerkiksi 4-6:een todennäköisesti myös omaa (mökki) tilaa katsotaan ja se koetaan eri tavalla. Esimerkiksi pirttipöytä näyttää täysin sopimattomalta työntekoon, keittiö liian pieneltä ja hankalalta päivittäiseen ruoanlaittoon tai kodinkoneiden tuomaa helpotusta alkaa kaivata enemmän. Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat käytännössä yhtä perustava uuden mökkeilytyylin asia kuin sähkö tai vesi.

Mökillä oma ajankäyttö ja rytmit muuttuvat. Ulkoiluun ja työn tauottamiseen liittyvä muu tekeminen onnistuu paremmin kuin ”normaalissa työpäivässä”. Verkkokokousten täyttämän päivän voi katkaista kävely-, juoksu tai hiihtolenkillä lähimaastoon. Tietysti varusteet pitää olla kunnossa. Niitä puolestaan saa paikallisista liikkeistä, tai verkkokaupasta.

Monipaikkainen elämäntapa synnyttää myös mahdollisuuksia

Mökillä vietetyn ajan ja tyylin muutoksessa on siis uudenlaisia kotoutumisen piirteitä. Mökkiä rakennetaan paikaksi, jossa eletään uudenlaista normaalia, työn ja vapaan rytmittämää elämää. Mökillä ei vain lomailla. Tämä on iso muutos sekä ihmisille itselleen että mökkipaikkakunnille. Monipaikkainen elämäntapa synnyttää paikallisesti sekä mahdollisuuksia että uhkia.

Mökkiläisen kaupunkiasunnossa ovi ei enää käy yhtä vilkkaasti. Toimistokavereiden kanssa vietetyt, sinänsä mukavat lounastauot ovat vähentyneet ja sen myötä ravintolayrittäjien asiakaskunta on pienentynyt. Kaupunkien erinomaisesta lähiliikenteestä on kadonnut työpaikkamatkustajia eikä kauppakeskusten käytävillä askella työpäivän jälkeen yhtä paljon kuluttajia, joille voisi vielä myydä jotain hyödyllistä.

Kertyvät kokemukset antavat suuntaviivoja tulevaisuuteen

Korona-pandemian jälkeisen ajan iso kysymys kuuluukin: mitkä ihmisten aika–paikka suhteiden muutoksista jäävät pysyvämmiksi? Muuttavatko työnantajat ohjeistuksia työn organisoimisesta, sallitaanko etätyö ja missä määrin ihmiset valitsevat etätyöpaikaksi kauempana kodistaan olevan paikan. Tähän vaikuttavat luonnollisesti parhaillaan kertyvät kokemukset. Olemmeko Etelä-Savossa reagoineet riittävän aktiivisesti tähän uuteen tilanteeseen? Näemmekö koronamaskiemme takaa tätä uutta kotoutumisen ilmiötä?

Ruralia-instituutti ja Suur-Savon Sähkö -konserni käynnistivät syksyllä 2020

tutkimusyhteistyön Digitalisaatio ja monipaikkaisuuden muutos -teemalla.

Tutkimusyhteistyön tarkoituksena on kehittää monipaikkaisuuden ilmiöön

liittyvää ymmärrystä, osaamista ja osaamisverkostoja.

Torsti Hyyryläinen
Tutkimusjohtaja, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti