Uudistettavana on vielä 50-luvun sähkölinjoja
Tiesitkö, että jokaisen Järvi-Suomen Energian verkossa olevan sähköpylvään tietoja ylläpidetään taulukossa? Tarkkaan yksilöidyt tiedot löytyvät jokaisesta noin 300 000 sähköpylväästä. Vanhimmat uudistettavat pylväät ja siten myös linjat ovat 1950-luvulta.
Jokaisen pylvään historia on tiedossa, kun sähkölinjoja uudistetaan. Taulukkoa tutkittaessa löytyy monenlaista tietoa. Vuodelta 1954 on käytössä vielä 39 pylvästä. Vuodelta 1955 onkin jo 204 pylvästä käytössä.
Sähköpylväiden kyllästäminen alkoi 50-luvulla
Pylväissä pitää olla tarpeeksi kovaa puuta jäljellä, jotta ne kestävät tehtävässään. Huonokuntoiset ja lahot pylväät vaihdetaan uusiin. Olennainen asia pylväiden kestävyydessä on ollut kyllästys, joka aloitettiin 50-luvulla. Sitä ennen pylväät kestivät vain vajaat 10 vuotta.
Alussa, kun yhtiö lähti kasvamaan, oli pakko keksiä keino, jolla pylväiden uudistamisvauhtia saatiin hidastettua. Ensin pylväitä kyllästettiin itse omissa kyllästämöissä arseenipitoisella CCA-kyllästeellä. Pylväitä myös jälkikyllästettin laittamalla kyllästysainetta sisältävä kääre maanrajaan. Näin pylvään lahoaminen saatiin pysäytettyä ja se kesti pidemmän aikaa.
Siitä alkaen kuntotarkastuksia on tehty ensin 25–30 vuoden ikäisille pylväille ja seuraavan kerran 10–15 vuoden kuluttua.
Sähköistyminen tarjosi ensin valoa, sitten voimaa
Toimitusvarmuustavoitteiden vuoksi nyt uudistetaan uudempiakin kuin 50-luvulla rakennettuja sähkölinjoja. Mutta minkälaisia sähkön laatuvaatimukset ja tavoitteet olivat näitä vanhimpia linjoja rakennettaessa?
Ensimmäinen tavoite Järvi-Suomen alueen sähköistyksessä oli valojen saaminen: sähkölamppu piti saada palamaan talojen katoissa. Kun 60-luvulla alueelle alkoi tulla maatalouskoneita, tarvittiin enemmän tehoa. Puimakoneet eivät enää lähteneetkään joka talossa käyntiin yhtä aikaa, vaan niiden käyttöä jouduttiin vuorottelemaan. Ratkaisuksi tuli muuntopiirijako. Muuntajia tuotiin lähemmäs taloja ja linjat saatiin vahvistettua.
Verkonrakennuksessa oli monenlaisia haasteita, joista osa liittyi yhteydenpitoon. Puhelimia ei ollut asentajien taskuissa. Yhteydenpito hoidettiin soittamalla lankapuhelimilla, joita kylissä oli aluksi vain muutamassa talossa.
Sähköt kytkettiin päälle sähkölaitoksella ennalta sovittuna aikana, joten linjan oli syytä olla valmiina sinä kellonlyömänä. Tapaturmiakin sattui, sillä kellot saattoivat olla eri ajassa. 70-luvulla sähköasentajille saatiin onneksi radiopuhelimet, eikä heidän enää tarvinnut käydä taloista soittamassa.
Sähkölinjojen rakentaminen ja pylväiden kyllästäminen tehdään nyt toisella tavalla
Ilmalinjat ovat yhä tänä päivänäkin nopea ja kustannustehokas rakentaa sähkölinja. Uudet pylväslinjat suunnitellaan kuitenkin nykyisin teiden varsiin, jotta niitä päästään tarvittaessa nopeasti tarkastamaan ja korjaamaan. Verkonrakennuksen alkuvuosikymmeninä linjat tavattiin piirtämään niin suoraan kuin mahdollista verkostomateriaalin kalleuden vuoksi.
Tänä päivänä myös kyllästys on eri maata. Nykyisin pylvään kyllästyksessä käytetään ympäristöystävällisiä vesipohjaisia kuparikyllästeitä, jotka eivät aiheuta haittaa ihmisille. Kuparikyllästeiden päätehoaineena on kupari, jota esiintyy luonnossa luontaisesti. Puut käsitellään kyllästysaineella paineen avulla, jolloin kyllästysaine tunkeutuu puun pintasolukkoon.
Lue myös sähköpylväiden ja muiden materiaalien kierrätyksestä sähköverkon uudistamisen yhteydessä!