Saarielämä vaatii sitkeyttä – sähköverkko kasvattaa elinvoimaa

Vanhassa lehtileikkeessä vanhempi nainen kieputtaa käsikiviä niin, että pölly käy. Pyöreillä kivillä jauhettiin viljaa käsivoimin.

– Mummoni paksut käsivarret kertovat voimasta. Äitienergiaa parhaimmillaan, Timo Kuitunen hymyilee.

Samalla sitkeydellä ja periksiantamattomalla asenteella Järvi-Suomen Energia on rakentanut elinvoiman ja hyvän elämän edellytyksiä järvien ja kallioiden täplittämällä Järvi-Suomen seudulla.

Kun sähköä ei ollut, arki vaati poikkeuksellista sitkeyttä. Puulaveden ympäröimään kallioiseen Puulasalon saareen ei ole siltayhteyttä. Saarella on eletty omavaraista ja rikasta elämää jo vuosisatoja.

Elämä opetti varautumaan

Hirvensalmen ja Kangasniemen välissä sijaitsevalla Puulasalon Saari-Kuitusella on asuttu jo 1500-luvulta lähtien. Timo Kuitunen, 75, edustaa tilan 14. sukupolvea ja on yksi saaren kolmesta vakituisesta asukkaasta.

Saarielämä oli täynnä luovia ratkaisuja. Ravinto hankittiin ja säilöttiin omin voimin: talvella kerättiin jäitä, kesällä lihaa ja kalaa säilöttiin suolatiinuihin, ja marjoista sekä sienistä riitti hapattamalla syötävää pitkälle talveen.

– Teurastetun eläimen paloitellut ruhonosat säilyivät kesät talvet suolavedessä. Nämä 1800-luvulla valmistetut 300–400 litran tiinut ovat yhä hyvässä kunnossa, Timo kertoo.

Yhteisöllisyys oli vahvaa. Timo muistaa, kuinka pienenä poikana vei soutamalla talkooviestiä naapureille. Viljankorjuu, rukiinleikkuu, perunannosto – työt sujuivat rivakasti yhdessä.

Kaikkea ei saarelta saanut. Kahden kilometrin matka mantereelle kuljettiin talvella jäätietä pitkin hevosen vetämällä reellä tai vesikelkkaa työntäen, kesällä veneellä. Keväällä heikoille jäille ei ollut asiaa.

– Ennakointi ja varautuminen oli elinehto.

Luonnonjäästä kylmäketju meijerille asti

Timon lapsuudessa tilalla oli lehmiä, lampaita, sikoja, kanoja ja hevosia. Maitoa myytiin Mikkelin meijeriin, ja sen säilyvyys varmistettiin energiatehokkaasti luonnon omilla keinoilla.

Kevättalvella järven jäältä sahattiin suuria jääharkkoja, jotka ladottiin maahan kaivettuun kuoppaan kuin legopalikat ja peitettiin sahanpurulla. Jää säilyi pitkälle elokuuhun asti.

– Maito jäähdytettiin lypsyn jälkeen jääkuutioilla nollaan asteeseen. Sitten se kuljetettiin tonkissa veneellä mantereelle, josta tankkiauto haki sen 60 kilometrin matkan päässä sijaitsevaan meijeriin.

Sähkö muutti arjen

Sähköt saapuivat Puulasaloon vuonna 1974. Muutos oli merkittävä.

– Kyllä sitä juhlittiin. Arki helpottui kerralla, Timo muistaa.

Suurin muutos näkyi ruoan säilytyksessä ja valmistuksessa. Pakastearkku korvasi monimutkaiset säilöntätavat, eikä painavien nestekaasupullojen kanssa tarvinnut huhkia.

Timo auttoi sähköverkon rakennustöissä tavaroiden kuljetuksessa. Kun sähköjä tuotiin taloille, hän toimi sähköasentajan apumiehenä.

– Otin traktorin akusta virtaa porakoneeseen ja porasin propuille valmiita paikkoja.

Saarielämä muuttumassa monipaikkaiseen arkeen

Vielä 1960–70-luvuilla Saari-Kuitusella asui noin 60 ihmistä. Nykyisin vakituisia asukkaita on kolme, mutta kesäisin väkimäärä kasvaa. Puulasalon idylliin on ihastunut moni kaupunkilainenkin.

Timo on huomannut kesäasukkaiden rakentavan yhä enemmän ympärivuotisia rakennuksia saareen. Paremman sähkönjakelun ansiosta monipaikkainen asuminen kiinnostaa ja arki saaressa on helpompaa.

Elämä saarella opettaa omatoimisuutta, kekseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä. Näillä ominaisuuksilla pärjää jatkossakin.

– Olosuhteita voi itse kehittää paremmaksi.

Toimitusvarma sähkö tukee elämää saarella

Sähkönjakelu Puulasalon alueella on parantunut merkittävästi viime vuosina tehtyjen investointien ansiosta.

– Nykyään sähkökatkoja on harvoin, Timo kertoo.

Aiemmin häiriöitä esiintyi enemmän ja ne kestivät pidempään. Pahimmillaan katko saattoi kestää useita vuorokausia. Myrskyjen jälkeen Timo otti tavaksi kiertää tarkistamassa linjoja ja ilmoitti jakeluyhtiölle kaatuneista puista. Tämä nopeutti korjaustöitä, sillä jo saareen pääseminen ja haastavassa maastossa liikkuminen veivät aikaa.

Nykyisin Järvi-Suomen Energia tekee vikakartoituksia vaikeakulkuisiin paikkoihin ensin drooneilla, jos etäisyydet sallivat. Isommissa häiriötilanteissa verkkoa tarkastetaan lisäksi helikopterin avulla. Myös korjaustarpeet kuljetetaan useimmiten kopterilla.

Vuoden loppuun mennessä alueen sähkön toimitusvarmuus paranee entisestään. Saareen rakennetaan kesän aikana uusi keskijännitteinen runkoverkko, joka liitetään mantereeseen kahdella uudella vesikaapelilla.

Ratkaisu muodostaa rengasyhteyden, jonka ansiosta sähköä voidaan syöttää saareen kahdesta suunnasta. Se tarkoittaa käytännössä vähemmän häiriöitä.