Vastuullisuus kulkee piuhoja pitkin

Sekä Kansainvälinen energiajärjestö IEA että Euroopan komissio ovat viime vuosina nostaneet verkkojen merkityksen korkealle vihreän siirtymän toteuttamisessa.

– Vihreä siirtymähän on pitkälti puhtaan sähkön tuotannon lisäämistä ja puhtaan sähkön käyttämistä. Näistä kumpikaan ei onnistu, elleivät verkot ole riittävän vahvat, jotta sähköä kyetään siirtämään sinne, missä sitä tarvitaan, pohtii Energiateollisuus ry:n johtava asiantuntija Ina Lehto.

– Energiateollisuudessa vastuullisuusasiat on jaettu kuuteen pääteemaan. Merkittävin on pyrkimys auttaa yhteiskuntaa hiilineutraaliksi. Sähköverkkoyhtiöillä on tässä merkittävä rooli, Lehto sanoo. Toinen tärkeä teema on luonnon monimuotoisuuden varmistaminen ja luontohaittojen minimoiminen verkkorakentamisessa.

– Kun sähköverkko rakennetaan, sillä on aina jokin maankäyttövaikutus. Nämä vaikutukset on tunnistettava ja pidettävä vähäisinä. Tässä verkkoyhtiöt ovat tehneet paljon töitä, mutta yhä meillä on tehtävää ja opittavaa.

Kierrätetään pitkään

Vastuulliseen toimintaan liittyy olennaisena kiertotalous. Se tarkoittaa materiaalien pitämistä kierrossa mahdollisimman pitkään, niin että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Lehdon mukaan periaate on sisäistetty energia-alalla hyvin, samoin tarve oman toiminnan jatkuvaan kehittämiseen.

– Se, mikä yhtiöillä tuntuu olleen jo pitkään erityisen hyvässä kuosissa, on materiaalien kierrätys esimerkiksi vanhan verkon purkamisessa tai uuden rakentamisessa. Kierrätysasteet vaikkapa kaapeleiden ja muuntamoiden osalta ovat melko korkeat.

Tarkkoja tilastoja kierrätysmääristä koko Suomen tasolla ei silti ole olemassa. Vanhoja sähkölinjoja puretaan Suomessa kuitenkin tuhansia kilometrejä joka vuosi, kun ilmajohtoja korvataan maakaapeloinnilla. Niistä kertyy kierrätykseen kymmeniä tuhansia kyllästettyjä sähköpylväitä ja tonneittain muita materiaaleja.

– Muutamat verkkoyhtiöt ovat jopa lahjoittaneet käytöstä poistettuja muuntamoita Ukrainaan! Hieno teko ja yhtä lailla kiertotaloutta, Lehto toteaa.

Kierrätetään oikein

Mutta mitä oikeasti tapahtuu vanhalle sähkölinjalle ja sen komponenteille, kun linja puretaan?

Pylväistä suurin osa toimitetaan vaarallisen jätteen käsittelylaitokselle Riihimäelle, jossa ne poltetaan energiaksi. Pienen osan pylväistä, ne kunnoltaan parhaat, verkkoyhtiöt varaavat vanhojen sähkölinjojen korjaamiseen. Puupylväin tehtyjen sähkölinjojen elinikä on ollut viitisenkymmentä vuotta, nykyisillä kyllästeillä huomattavasti vähemmän.

Posliiniset eristeet – siis ne, joissa sähköjohdot ovat kiinni – murskataan ja uusiokäytetään kivimurskeen tapaan.

Tolppien metalliosat, samoin kuin kaapelit, kierrätetään metalliteollisuudelle. Kaapeleista kuorittava muovi menee polttoon eli energiantuotantoon.

Muuntajissa on muun muassa öljyjä ja vaarallisia aineita sisältäviä komponentteja. Ne kierrätetään ongelmajätteinä, metalliosat taas metalliromuna.

Kielletty kotipihalla

Moni käytti vanhoja, kyllästettyjä sähköpylväitä takavuosikymmeninä piharakentamisessa. Verkkoyhtiöiltä kysellään edelleen ajoittain, voisiko pylväitä ostaa. Niitä ei kuitenkaan saa myydä yksityishenkilöille vaan ainoastaan yrityksille, jotka tarvitsevat niitä toiminnassaan.

Näin määrää jo vuonna 2004 voimaan tullut laki. Se kielsi samalla vanhan kyllästepuun käytön asuinalueilla ja kotitalouksien rakenteissa.

Kiellon perusteena on vanhojen kyllästeaineiden vaarallisuus. Kupari-kromi-arseeniyhdisteet, samoin kuin joskus käytetty kreosootti, on tunnistettu syöpää aiheuttaviksi aineiksi.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes huomauttaa lisäksi, ettei pihalta mahdollisesti yhä löytyviä vanhoja kyllästepylväitä saa itse hävittää polttamalla, koska liekeistä vapautuu erittäin myrkyllisiä kaasuja. Kaikki vanha kyllästepuu on toimitettava ongelmajätekeräykseen.

Jos kuitenkin haluat käyttää kyllästepuuta piharakentamisessa ja tarvitset järeää tavaraa, nykyisin käytössä olevilla turvallisemmilla aineilla kyllästettyjä tolppia löytyy kyllä
uutena ja niitä saa käyttää – vastuullisesti.

Kierrätykseen meni vuonna 2023